Kartesiolainen tavoite

This page was originally created on 2002-11-20
Latest update:

The full URL to this page is http://www.kotiposti.net/jounivilkka/KartesiolainenTavoite.htm

This page is part of the Official Home Page of Jouni Vilkka (http://www.kotiposti.net/jounivilkka/)

Takaisin Filosofia-sivulleni

Tämä sivu on keskeneräinen. Pyrin sen avulla ajattelemaan tiettyjä perustavia filosofisia kysymyksiä erityisesti arvoistani.

Kartesiolainen tavoite

Oikeastaan minun pitäisi puhua vaikkapa kartesiolais-nietzscheläisestä tavoitteesta. Kyseessä on nykyaikainen versio filosofian pitkän perinteen yleensä hyväksymistä arvoista.

Kyseessä on "idealistinen" Totuuden tavoittelu. Se on "heroinen" kamppailu itsensä ylittämiseksi. "Heroinen" ja "idealistinen" se on siinä mielessä, että tämä on taistelu, jota ei voi voittaa - me, jotka uskallamme tätä yrittää, olemme tuomittuja häviämään... Mutta yritämme silti, koska panokset ovat korkeat - eikä tämän jalompaa pyrkimystä ole: tavoitteena on löytää "Graalin malja"!

Meidän on hylättävä kaikki perusteeton ja vaadittava tiedollista oikeutusta kaikille uskomuksillemme. Meidän on siis pyyhittävä muististamme kaikki väärä "tieto", kyseenalaistettava kaikki väärät oletukset ja uskomukset, tavoiteltava ristiriidatonta, koherenttia uskomusten järjestelmää, jolla on paras mahdollinen tiedollinen oikeutus.

Mutta ihmiset ovat yleensä tyhmiä ja irrationaalisia. Ihminen on jotain, mikä täytyy ylittää. Tarkoitus on saada aikaan kehitystä, pyrkimystä ylemmäs ja kohti parempaa (ikuisesti itsensä ylittäen). Kyseenalaistamisen kautta voi aiemman kumoten päästä hieman ylemmäs. Tästä filosofiassa on kysymys, ennen muuta. Kartesiolainen metodinen epäily on mahdotonta, mutta tavoitelkaamme tätä ihannetta kuitenkin, niin kuin filosofisankarin kuuluukin, vailla toivoa onnistumisesta.

Ihminen on kuitenkin saanut aikaan jotain itseään parempaa: filosofian projektin (naturalismin mukaisesti laajasti ymmärtäen, tieteet sisältäen). Ikävä kyllä, ihminen itse ei ole rationaalinen olento, vaan kykynee rationaalisuuteen vain harvoin ja väliaikaisesti - paremmin tiedeyhteisössä, kuin muuten, mutta silloinkin vajavaisesti. Mutta ihminen voi tehdä vielä jotain, näin toivon, nimittäin luoda tekoälyn, tai uuden lajin, joka perustuu tekoälyyn. Tämä laji tai olento olisi käytännössä kuolematon ja kykenevä puhtaaseen rationaalisuuteen. Se voisi vaeltaa tuhansia vuosia läpi avaruuden, vieden suurta projektiamme paljon pidemmälle, kuin itse kykenisimme. Me olisimme synnyttäneet Jumalan!

Mutta tämä tavoite, jos se edes periaatteessa voidaan saavuttaa, on vielä edessä. Epätodennäköisempi mahdollisuutemme on yrittää viedä projektiamme itse eteenpäin, voittaen itsemme yhä uudelleen.

Tavanomainen, surkea arki-"ajattelumme" on taipuvainen dikotomiseen ja essentialistiseen käsitysten muodostukseen. Tämän seurauksena on vaikea ymmärtää, että monet ("luonnollisetkin") ajatuksemme ovat sosiaalisesti konstruoituja. Meidän täytyy kyseenalaistaa "luonnollinen" ja kaikki muukin, pyrkiessämme parempaan ja oikeampaan ajatteluun. Esimerkkinä tällaisesta pyrkimyksestä on sukupuolen kyseenalaistaminen.

Haluan tehdä selväksi, että alistuminen oman sukupuolensa määrittelylle on todellakin jo sekin alistumista. Jokainen ihminen on, halusi tai ei, yksilö. Miksi yksilön pitäisi identifioitua mihinkään ryhmään, edes sukupuoliryhmään? Emmekö voisi edes yrittää ylittää tällaisia mielivaltaisia (tai vielä pahempaa, sosiaalisia) rajoja ja pyrkiä näkemään yksilöitä tuon konstruoidun mielikuvaryppään takana? Vai olemmeko todellakin pysyvästi alistettuja niihin muotteihin, joihin yritämme toisiamme koko ajan pakottaa?

Esimerkiksi minä olen sosiaalisten odotusten (mainio kirosana) mukaan "suomalainen mies". Siis "suomalainen" ja "mies". Nämä kuuluvat yhteen, koska se "mies" josta tässä puhutaan, on sosiaalinen luomus (konstruktio), eli tämän kulttuurin käsitys sukupuolesta. Se ei siis ole (vain) biologinen sukupuoli (sex), vaan (myös) sosiaalinen sukupuoli (gender). Se ei ole mitään "luonnollista", vaikka sellaisena näyttäytyykin, ei mitään todellisuudessa itsessään ("an sich") olevaa. Se on tiedollinen (episteeminen) haittatekijä, linssi "kantilaisissa silmälaseissamme". Se täytyy siis hylätä "vääränä tietoisuutena".

En ole juuri koskaan mieltänyt itseäni suomalaiseksi. Ei ole olemassa sellaista "metafyysistä", eli yliluonnollista entiteettiä, josta "osallisia" kaikki suomalaiset olisivat. "Suomalaisuus" ei ole mitään muuta kuin sopimus ja joukko sosiaalista kuonaa tietoisuudessamme.

En aina miellä itseäni edes mieheksi. Tämä taitaa johtua vain sokeudestani niille "miehisille" asioille, jotka piilottautuvat tajuntaani ja esiintyvät minulle itsestäänselvyyksinä. Seuraavaksi aion käsitellä niitä, mutta nyt täytyy lähteä luennolle.